am Design on yhtä kuin Turussa majaileva Lasse Rintakumpu. Lasse tekee asiakkailleen standardien mukaisia, käytettävyydeltään ja visuaalisesti toimivia web-sivuja.
Esitin Lasselle 8 kysymystä ja hän vastasi niihin sähköpostilla. Haastattelu voi hyödyttää sekä asiakkuutta harkitsevia että muita web-suunnittelijoita.
Lasse vastasi perusteellisesti ja minun kysymykseni olivat ympäripyöreitä, joten haastattelu on pitkä. Sainkin luvan vapaasti toimittaa vastauksia lyhyemmäksi. Itseäni Lassen teksti kiinnosti kuitenkin sen verran, etten raaskinut sitä Nettibisnes.Infon lukijoiltakaan juuri sensuroida.
Eli olkaa hyvä, Lasse Rintakumpu kertoo itsestään, web-suunnittelusta ja yrittämisestä:
1. Miten sinusta tuli web-suunnittelija?
”Netin käytön aloitin vuonna 1995. Paljaalla shellillä, kuinkas muuten. Windows 95:n myötä tutustuin myös webbiin. Olen siis käytännössä nähnyt, elänyt ja kokenut pitkän pätkän koko graafisen internetin kehitystä. Ja luonnollisesti vääntänyt aikoinani surullisia websivustoja, jotka edelleen löytyvät Internet Archivesta, jos vain tietää mitä etsiä. Onneksi moni ei tiedä.
Koulussa lempiaineitani olivat kirjallisuus, äidinkieli, kuvataide ja matematiikka. Lukion jälkeen päätin kuitenkin keskittyä näistä ensimmäiseen ja lähdin opiskelemaan kirjallisuustiedettä. Kiinnostukseni websuunnitteluun oli tuolloin nollassa, mutta totesin pikaisesti, että kiinnostukseni akatemiaan oli vielä vähäisempää. Kirjoittaminen oli yliopistossa suurin haaveeni, mutta koska en halunnut toimittajaksi, olivat työllistymisnäkymäni aika himmeät.
Samoina 2000-luvun alkuvuosina törmäsin webstandardeihin. Web ei yhtäkkiä enää tarkoittanutkaan kymmeniä sisäkkäisiä taulukoita, spacer.gifeja ja kammottavaa JavaScriptia. Samalla tajusin, että ”uuden webin” puitteissa voisin yhdistää mieltymykseni ohjelmointiin, informaation hallintaan, visuaalisiin taiteisiin ja kirjoittamiseen.
Kun olin yritys-erehdys -metodilla ja muutamalla järjestösivulla opetellut modernin websuunnittelun perusteet, pistettiin minut tulevissa työpaikoissani automaattisesti hoitamaan in-housena webbiduuneja. Ajatus yrityksen perustamisesta sikisi pian, mutta jäin muutamaksi vuodeksi keräämään työkokemusta ja -kontakteja. Kun viimeisin palkkatyösopimukseni viime vuonna loppui, tuli pitkään harkitun firman aika.
Webbiin paneutuessani aloin pikku hiljaa ymmärtää, mitä verkottuminen lopulta tarkoittaa koko ihmiskunnalle. Informaation leviämisen ja linkittymisen aiheuttama yhteiskunnallinen murros on jo nyt nähtävissä. Niin kauan kun olen webbiduunia tehnyt, olen tituleerannut nettiä ihmisen tärkeimmäksi keksinnöksi sitten sähkön. Seison edelleen väittämäni takana.
Olen urastani paljon velkaa A List Apartille ja [sen perustajalle] Jeffrey Zeldmanille. Jos joskus tapaan miehen, haluan ehdottomasti puristaa tukevasti hänen kättään. ALA puolestaan sytytti minuun sen rakkauden webbiä kohtaan, joka motivoi minua edelleen tekemään työtäni, innostumaan ja kehittämään taitojani.”
2. Millaisia asiakkaita sinulla on ollut?
”Aluksi keskityin pääasiassa kulttuuri- ja taidepuolen projekteihin. Näiden parissa jatkan edelleen, mutta koska kyseiset instanssit ovat käytännössä aina epämääräisten apurahojen ja valtiorahoitusten varassa, on tällaisille asiakkaille työskentely hyvin epävarmaa (joskin palkitsevaa).
Repertuaaria on siis pitänyt alun jälkeen laajentaa. Itseasiassa se on laajentunut miltei luonnollisesti kattamaan valtion ja kunnan organisaatioita sekä PK-yrityksiä.”
3. Mitä sisällönhallintajärjestelmiä suosit asiakasprojekteissa? Miksi juuri niitä?
”Tällä hetkellä pitäydyn seuraavissa: Mephisto CMS, Movable Type, WordPress, brooch Publisher (kehittämäni CMS, joka olisi pian tarkoitus päästää vapaaseen levitykseen) ja ExpressionEngine. Kaikissa on puolensa, mutta ykköseksi kiilaa WordPress php-pohjaisuuden sekä maksuttomuuden vuoksi.
Useita softia käytän lähinnä siksi, että voin valita kuhunkin projektiin sopivimman ohjelman mahdollisimman laajasta valikoimasta. Yhdistävänä tekijänä kaikilla käyttämilläni CMS-ohjelmilla on standardi merkkaus, helppokäyttöisyys sekä edullinen hinta.
Toistaiseksi olen ollut sen verran onnekas, etten ole joutunut suunnittelemaan websivustoa millekään obskuurille organisaation sisäiselle sisällönhallinnalle.”
4. Millaisia suunnitteluvirheitä – muutakin kuin kuin Flash-toteutuksia ja epästandardia koodia – havaitset usein suomalaisten yritysten kotisivuilla?
”Niin paljon kuin Flash-pohjaisia sivustoja vihaankin, pitää myöntää, että Flashilta on yritysmaailmassa kohtalaisen hyvin säästytty. Surullisina, hieman paradoksaalisinakin esimerkkeinä ovat mainostoimistot ja tietyt media-alan yritykset. Plus tietysti yksittäiset interaktiivista multimediahömppää täynnä olevat tuotemainossivustot.
Epästandardi koodi ei taas edes ole kovin paha ongelma. Pari XHTML-virhettä ei kaada muuten hyvin suunniteltua sivustoa, mutta framet tai sisäkkäis-tablet alkavat olla jo siinä ja siinä. Eivätkä nekään muuten, mutta koska harvaa sivustoa on taloudellisesti mahdollisesti oikeasti optimoida matkapuhelimille, on hyvä merkkaus parasta mobiilioptimointia. Ja minä ainakin käytän nettiä puhelimella päivittäin. Muu saavutettavuus on sitten vielä asia erikseen.
Mutta kolme pahinta yrityssivujen ongelmaa ovat ehdottomasti:
- huono tai jopa puutteellinen informaatioarkkitehtuuri
- käytettävyysongelmat
- toimimaton visuaalinen suunnittelu.
Kolme tekijää, jotka kulkevat käsi kädessä, kuten websuunnittelussa on tapana.
Tästä on jauhettu eri foorumeilla vaikka kuinka pitkään, mutta mainitsen jälleen, että websuunnittelun pitää olla sisältö- ja käyttäjälähtöistä, mikä ei kuitenkaan saa oikeuttaa kökköä grafiikkaa.
En itse omaa ”oikeaa” webdesignkoulutusta, mutta ihmettelen kuinka sellaisen saaneetkin operoivat metodilla ”lähettäkää tiedot firmasta, minä teen fotarileiskan ja siitä sitten Dreamweaverilla webbisivun”.
Webbisivuilla ei kuitenkaan ole itseisarvoa. Sivuston tarkoitus on aina palvella vähintään asiakasta (jäsentä, käyttäjää, lukijaa jne.) Jos organisaatiolla tai suunnittelijalla ei ole selkeää päämäärää sivujen suhteen, voi suunnittelija onnistua tekemään sivustosta korkeintaan nätin katselukohteen muutamaksi sekunniksi.”
5. Mitä neuvoja antaisit uusia web-sivuja tilaaville yrityksille ja yhdistyksille? Mitä kannattaa pyytää ja millaisia sudenkuoppia varoa?
”Hyvä kysymys. Sitoutukaa, vastatkaa kysymyksiin, olkaa valmiita tekemään yhteistyötä ja maksamaan. Älkää kuvitelko, että websivustoja voi ostaa kuin appelsiineja kaupasta. Jos suunnittelijayritys myy firmallenne webbisivuja kilohintaan, juoskaa.
Olen huomannut, etteivät monet yritykset tai organisaatiot ymmärrä kuinka intensiivinen ja laajamittainen prosessi websivuston luominen tyhjästä voi olla. Muistan esimerkiksi yhden palaverin, jossa esitin aluksi muutaman kysymyksen yrityksen toiminnasta sekä siitä, mitä he verkkosivustollaan haluavat. Sain vastauksena kuulla, että ammattilaisena minun pitäisi tietää tämä. Onneksi olin varautunut joillakin yksinkertaisilla ideoilla, joiden avulla pääsimme eteenpäin.
Yritysten tulisi hyväksyä, että huolellinen suunnittelu on pitkäjänteistä eikä mitenkään halpaa. Surullisinta on kuitenkin se, etteivät yritykset, jotka todella hyötyisivät internetin potentiaalista ole läheskään aina valmiita tällaisiin investointeihin. Kunnollisen designin korvaavat kotisivukoneet ynnä muut deus ex machinat. Tai sitten nopeasti tutulla graafikolla teetetyn Photoshop-compin pohjalta pätkääkään miettimättä luodut hökötykset.
Yritysten ei myöskään ikinä pitäisi kilpailuttaa suunnittelijoita tai suunnittelutoimistoja pyytämällä heitä lähettämään luonnoksia tai muuta graafista materiaalia yrityksen ”valmiista” verkkosivustosta. Ensinnäkin käytäntö tukee ”perse edellä puuhun” -suunnittelua ja toiseksi, varsinkin jos yritys ei maksa kaikille osallistujille luonnospalkkiota, tuottaa tämä suunnittelijoille ilmaista työtä ja lopulta laskee työn arvoa.
Suurimpia sudenkuoppia ovat tietysti myös epämääräiset sopimukset. Yleensä hyvä webpalvelusopimus on sellainen, jossa on tarkasti kirjattu jok’ikinen työvaihe, näihin kuluva aika sekä luonnollisesti tuntitaksa. Näin vältytään kiusallisilta tilanteilta, joissa asiakas joko haluaa samalla rahalla enemmän tai suunnittelija tekee samalla rahalla vähemmän.”
6. Mitä verkkolähteitä suosittelet muille suunnittelijoille?
”Olen Baabelin kirjaston, yritykseni blogin kuukausittaisissa artikkelikatsauksissa käynyt perusteellisesti läpi omasta mielestäni parhaimmat verkkosivustot. Mutta resurssit tulevat ja menevät. Jos pitäisi mainita ainoastaan yksi, se olisi Smashing Magazine. Julkaisu toimii modernin verkkosuunnittelun ensyklopediana ja kattaa kaiken koodista hakukoneoptimoinnin kautta typografiaan.
A List Apart oli vielä muutama vuosi sitten toinen merkittävä verkkolehti, mutta kuluneen vuoden-parin aikana aiheet ovat tuntuneet ehtyvän. Toki ALA:n artikkelit ovat edelleenkin ensiluokkaisia ja netin muuttuva luonne tarjoaa rajattomasti kirjoitettavaa, mutta artikkelit eivät enää ole niin yleishyödyllisiä kuin aiemmin – varsinkaan aloittelijoille. ALA:n vanhat artikkelit sen sijaan kannattaa jokaisen katsastaa, varsinkin jos vaporwarehtava, kirjamuotoinen A Book Apart jossain vaiheessa ilmestyy.
Yksittäisistä bloggaajista / kolumnisteista Andy Rutledge on kaikessa analyyttisessa raadollisuudessaan ehdoton suosikkini. Sosiaalista mediaa käsittelee erinomaisesti Bokardo ja hakukoneoptimoinnissa pysyy ajan tasalla vaikkapa seuraamalla tätä blogia.
Valitettavasti en juurikaan lue yrittämiseen keskittyviä blogeja, mutta Guy Kawasakin How to Change the World löytyy toki listaltani. Linkkejä hyviin yrittäjyysblogeihin otan mielelläni vastaan osoitteessa lasse.rintakumpu@amdesign.fi. Tarkoituksenani on myös tulevaisuudessa kehittää Baabelin kirjastoa enemmän webyrittämistä käsittelevään suuntaan. Muutama työn hallintaa koskeva artikkeli on jo liipannut aihetta ja lisää on tulossa.
Olen jo pitkään karsinut lukemieni työhön liittyvien RSS-virtojen paljoutta. ”Kaksi pois, yksi lisää” -metodilla olen tiputtanut määrän 48:een, mutta paljoakaan tuon alle en usko selviäväni. Lisäksi olen vaihtanut virtojeni painopistettä websuunnittelusta graafiseen suunitteluun (etenkin typografiaan) sekä taiteeseen ja muotoiluun.
RSS:n vähentämisestä säästyneen ajan käytän alan kirjoihin. Totta kai painetuissa teoksissa oleva informaatio vanhenee, mutta referenssimateriaalina ne toimivat siinä missä verkkokin ja ovat usein kauniita, visuaalisesti inspiroivia esineitä. Näin heikon dollarin aikana opuksia saa rapakon takaa vieläpä pikkurahalla.
Smashing Magazinen artikkelista 40+ Books For Professional Design & Developement voi katsoa, mitä kannattaa ostaa.
Korvia kannattaa myös hyödyntää. Podcastit ovat oiva resurssi, jos pystyy yhdistämään kuuntelun pitkään työmatkaan tai rutiinityöhön, kuten esimerkiksi kirjanpitoon. Kannattaa katsastaa ainakin uusi hulvaton tulokas The Rissington Podcast.”
7. Julkaisit taannoin blogissasi kaikille web-yrittäjille kiintoisan kirjoituksen: Paluu tulevaisuuteen, osa 1/2. Mitä olet oppinut tuon jälkeen yrittämisestä? Mitä neuvoja annat uusille suunnittelija-yrittäjille?
”Kyseinen artikkeli on pitkään nolottanut minua. Ei niin, että katuisin mitään siinä kirjoittamaani, mutta artikkeli on roikkunut pitkään Baabelin kirjaston luetuimpien artikkelien joukossa, enkä silti ole onnistunut julkaisemaan artikkelin jälkimmäistä osaa.
Suosittelen uutta yrittäjää varaamaan aikaa ja kärsivällisyyttä liiketoiminnan täyspainoiselle käynnistymiselle. Tähän tavoitteeseen pääseminen vaatii paljon palkatonta työtä, osaamista sekä ennen kaikkea luonnetta. Yrittäminen onkin pitkälti luonnekysymys. Glamouria ei ”yrittäjän vapaudesta” kannata lähteä etsimään. Voit ehkä mennä, tulla ja nukkua melkein miten haluat, mutta maksat tästä hintaa pitkillä päivillä sekä olemattomilla etuuksilla.
Yrityksen juoksevat asiat kannattaa ehdottomasti pitää järjestyksessä ja budjetti suunnitella tarkasti, mutta ainakin pienen yrityksen liiketoimintasuunnitelmaksi riittää se, että pystyt esittelemään yrityksesi ja sen tavoitteet kymmenessä minuutissa. Kannattaa kokeilla, esimerkiksi webbikameralla nauhoittaen. Itse sorruin tekemään turhan tarkan liiketoimintasuunnitelman, josta ei juurikaan ollut käytännön hyötyä, mutta aikaa siihen paloi sitäkin enemmän. Toisaalta ilman sitä en olisi saanut puoleksi vuodeksi starttirahaa.
Se minkä olen huomannut tehneeni oikein, oli aloittaa osakeyhtiöllä. Jos työ on täyspäiväistä, voittavat oy:n selkeys ja hyödyt hieman lisääntyvän byrokratian. Kuten tulevaisuusartikkelissani mainitsin, omatoimisella kyvyllä hankkia ja soveltaa tietoa pärjää pitkälle. Silti ulkopuolisen kirjanpitäjän ja lakimiehen hankkiminen on suositeltavaa.
Eikä näiden henkilöiden tarvitse olla Ivy League -koulutettuja. Kunhan ovat asiaa tuntevia tahoja, joille voi aina vaikeuksiin törmätessään soittaa. Muutenkin hyvästä ja laaja-alaisesta bisnes/kollegaverkostosta on korvaamatonta hyötyä. Jos tällaista ei jostain syystä yritystä perustettaessa ole, kannattaa tehdä kaikki voitava sellaisen luomiseksi. Hyvä aihe artikkelille, muuten.
Epämääräisistä sopimuksista puhuin jo viitoskysymyksen kohdalla, joten lopuksi pitää vain todeta se vanha viisaus, että kesää kannattaa varoa. Jos yrittäjällä ei ole intensiivistä, koko kesän kattavaa projektia, kannattaa olla rahaa säästössä ja/tai muita suunnitelmia. Itse olen toivon mukaan muuttamassa ensi kesäksi täyspäiväiseksi kirjailijaksi Manner-Eurooppaan.”
8. Lopuksi henkilökohtainen kysymys. Olet jonkin sortin renessanssi-ihminen. Sinulta on esimerkiksi julkaistu runoja Parnasso-lehdessä. Mitä kaikkea muuta teet kuin web-sivuja?
”Kiitos tittelistä, pidän siitä. Tosin ehkä vielä enemmän sen englanninkielisestä vastineesta ”polymath”. Renessanssi-ihminen kuulosta suomeksi hieman suurelliselta. Webbisivujen ohella – mikä sinänsä on jo hyvin monipuolinen ammatti – käytän aikaani lähinnä kirjoittaen sekä lukien. Paljon ja laaja-alaisesti.
Yritän välttää fakkiutumista, pitää mieleni avoinna, hakea inspiraatiota mahdollisimman monesta eri lähteestä ja pitää mahdollisimman monta tietä tulevaisuuteen avoinna. Olen lisäksi auttamaton informaatioaddikti. Voisin hyvinkin adoptoida The Economistin julisteessa olevan mainoslauseen ”You can’t know everything about everything. But you can give it a good go” henkilökohtaiseksi motokseni.
Kyltymättömän tiedonjanon ja taidonhankinnan lisäksi koitan olla poliittisesti aktiivinen. Yritän ehtiä kirjoittamaan henkilökohtaiseen blogiini myös poliittissävyistä materiaalia sekä kommentoimaan muihin blogeihin. Yleensä en ehdi, mutta viime eduskuntavaaleissa sentään toimin Jyrki Kasvin tukiryhmässä.
Teen myös satunnaisesti, lähinnä harrastuspohjalta töitä elokuva-, taide- ja kirjallisuuskriitikkona. Tämä toimenkuva olisi tulevaisuudessa tarkoitus yhdistää Baabelin kirjastoon arvioimalla ainakin webbiä koskevia kirjoja. Todennäköisesti näin käykin, sillä teen helposti työstä harrastuksen ja harrastuksesta työn. Olen töissä 24/7 – yrittäjänä toimiminen sopii minulle siis paremmin kuin hyvin.”
Kiitos Lasselle perusteellisista ja ajatelluista vastauksista.
Tutustu am Designiin yrityksen kotisivuilla: www.amdesign.fi.