Google on jo jonkin aikaa tarjonnut mahdollisuutta personoituun hakuun (Personalized Search), joka ottaa huomioon käyttäjän hakuhistorian sivustovierailuineen järjestäessään hakutuloksia. Perustelu tälle valinnaiselle ominaisuudelle on ollut käyttäjän kannalta relevantit hakutulokset: todennäköisesti tietoa hakeva on kiinnostunut samoista aiheista kuin aikaisemminkin.

Hakukoneoptimointia harjoittava kuitenkin kytkee tämän toiminnon pois päältä: häntä kiinnostaa Googlen ”objektiivinen” tapa rankata sivustot, eivät hänen henkilökohtaiset mieltymyksensä.

Väitän, että muidenkin kannattaa pitää personoitu haku pois päältä: se edistää yksisilmäistä omiin näkökulmiin käpertymistä ja siten välillisesti rajoittaa sananvapautta.

Yhdysvallat: kaksi blokkia saa ”personoidut” uutisensa

Yhdysvallat on esimerkki valtiosta, jossa suuri osa kansasta on ikään kuin sisäistänyt personoidun tiedonhaun. Väki on siellä jakautunut kahteen blokkiin, joilla on omat tiedonlähteensä.

Republikaanit katsovat uutisensa Fox News -kanavalta, jonka tahattoman ironinen slogan on Fair and Balanced (reilu ja tasapainoinen). Demokraatit puolestaan katsovat ABC News -kanavaa, jonka ote presidentti Bushin hallintoa kohtaan on ollut kriittisempi.

Kaikki saavat siis sellaista informaatiota jota haluavat ja sananvapaus on voimissaan? – Väärin. Kaikki saavat väritettyä tietoa, ja vähemmistöjen kannat vaietaan isoissa medioissa, koska niille ei löydy riittävän isoa kohderyhmää kummastakaan pääblokista.

Kumpaankin ryhmittymään muodostuvat ”oikeat käsitykset”, olipa kyse sitten ilmastonmuutoksesta, talouden tilasta tai vaikkapa terrorismiepäiltyjen kuulustelumenetelmistä. Nämä uskomukset muodostavat sekä republikaanien että demokraattien leireissä normaaliuden standardit, joita vasten harvinaisemmat ajatuskulut vaikuttavat epäilyttävältä spekulaatiolta. Itsenäisemmät uutiset ja syvemmät analyysit löytävät yleisönsä lähinnä blogeista ja nettilehdistä kuten Slatesta.

Hesarinäkökulma

Yhdysvallat ei ole mikään erikoistapaus. Konsensushenkisessä Suomessa keskinkertaisuuden mitta on Helsingin Sanomat liitteineen. Pikkunäppäryys ja itsetyytyväinen kulttuurin ja ilmiöiden esittely ei anna tilaa oivaltaville poliittisille analyyseille, vähemmistökantojen ymmärtämiselle tai ei-tätimäiselle kulttuurikritiikille.

Meidän onneksemme Hesari ei ole vielä tajunnut Googlessa sijoittumisen arvoa. Suuressa maailmassa jopa New York Timesin toimittajia on koulutettu kirjoittamaan hakukoneita ajatellen. Jos myös Google tuputtaisi hakutulosten kärjessä hesarinäkökulmaa, olisi Suomi hiukan ikävämpi paikka elää.

Personoitu haku on vielä huonompi asia kuin pelkkä hesarinäkökulma. Hesarinäkökulmasta voit sentään olla pitämättä – toisin kuin omasta näkökulmastasi, jonka vangiksi jäisit jos haku toteuttaisi pitkälti mieltymyksiäsi.

Valtio ei yksin takaa sananvapautta

Omaan näkökulmaan käpertyminen on vaarallista sananvapaudelle: mitä vastaan ei osaa argumentoida, sen helposti haluaa vaientaa – ei väistämättä koko yhteiskunnassa vaan jo pelkästään omassa lähipiirissä.

Me näemme tätä siinä miten ignorantit vanhemmat hiljentävät lapsiaan kun eivät osaa perustella väitteitään ja määräyksiään. Vastaavasti opettaja hiljentää kritiikkiä esittävän oppilaan koska on itse vain kyselemättä niellyt mitä on syötetty. Arvostelukyky jää kehittymättä, jos sitä ei sovelleta.

Sananvapaus ei ole vain sitä, etteivät poliisit murtaudu yöllä kotiin ja vie vankilaan tai tapettavaksi. Se on myös sitä, että uskaltaa puhua ja kirjoittaa harvinaisistakin näkemyksistä ilman että menettää työnsä, leimautuu automaattisesti hörhöksi tai joutuu kiusatuksi ja hiljennetyksi.

Mitä keskimääräisempiä ihmisten ajatukset ovat, sitä vähemmän he sietävät poikkeavia näkemyksiä. ”Se ei ole normaalia” muodostuu silloin tyypilliseksi (epä)argumentiksi. Mitä enemmän saa vain itselleen tutunlaisia virikkeitä, sitä todennäköisemmin on ajatuksiltaan keskinkertaisuus.

Keskinkertaisuuden mekanismit

Keskinkertainen ajattelu ylläpitää itseään sosiaalisten mekanismien kautta, se ei tarvitse paljonkaan argumentteja tuekseen. Nämä sosiaaliset mekanismit ovat sananvapauden pahin uhka.

Kuuliaiset ja kunnianhimoiset ihmiset pyörittävät sekä demokratioita että totalitaarisia valtioita. He puhuvat, ovat puhumatta ja sensuroivat siten kuin on heille edullista.

Mikä on edullista? – Se mikä on tavallista. Yhteisön hyväksymän ”tavallisuuden” laaja-alaisuuden määrää pitkälti yhteisön jäsenten tiedonlähteet. Jos ajankohtainen tieto saadaan Suomen kuvalehdestä ja puoli yhdeksän uutisista, on tuloksena melkoisen rajoittuneet käsitykset. Jos nämä ovat jonkin ihmisryhmän pääasiallisia uutislähteitä, on kyseessä jokseenkin ahdaskatseinen yhteisö.

Kuvitellaan, että yhteisön jäsenet käyttävät personoitua hakua. Vähitellen heidän hakutulostensa kärki alkaa näyttää samankaltaiselta, koska he suosivat samoja tietolähteitä myös netissä. Vanhat näkökulmat pönkittyvät, uudet ja oudot pysyvät piilossa.

On vain ajan kysymys, että kehitetään sellainen personoitu haku, joka on samalla myös yhteisöllinen hakukone. Sinänsä erinomainen Last.fm on esimerkki tällaisesta suuntauksesta musiikin saralla. Yhteisöllinen hakukone vertaa ihmisten hakuhistorioita ja järjestää tulokset myös sen perusteella miten muut samankaltaiset käyttäjät ovat hakeneet. Mehiläispesä valmistuu.

Loppusanat

Vaikka personoitu haku voikin olla haitaksi yksilöiden ja yhteisöjen henkiselle vapaudelle, se tulee olemaan valtava bisnes, etenkin kun siihen yhdistetään kohdistetut mainokset. Hakukoneista Yahoo! mahdollistaa jo mainosten kohdistamisen käyttäjän hakuhistorian mukaisesti.

Kaikesta kritiikistä huolimatta on myönnettävä, että joissakin erikoistilanteissa personoitu haku voi olla varsin hyödyllinen: jos yksi ihminen käyttää tietokonetta johonkin rajattuun tarkoitukseen, kuten ohjelmointiin, on pelkästään tarkoituksenmukaista, että hakukone laittaa hakutulosten kärkipäähän aiemmin hyväksi havaittuja lähteitä. Tällaista tarkoitusta palvelee myös tämän blogin yhteydessä oleva Webmaster-hakukone, joka on Google-alustalle tehty kustomoitu hakukone.

Paljastus: luen itsekin netistä Helsingin Sanomien uutisia, joskus myös paperista versiota. Lisäksi käytössä ovat New York Times ja Slate-verkkolehti, lukuisat asiablogit ja erikoistuneet artikkeli- ja uutissivustot sekä personoimaton Google-haku. Ai niin, ja tietenkin Amerikan hienoin uutislähde.

Kommentoi